Luukissa

Aurinkoinen ja lämmin sunnuntai vietetty koirien kera Luukissa.

Kaunas, Liettua

Perjantai aamuna starttasi meidän tapahtumarikas reissu Liettuan Kaunasiin. Mukana oli Adan lisäksi ystäväni ja hänen sk.kettuterrierinarttu. Laivamatka ja pitkä ajomatka Kaunasiin sujui hyvin, vain kerran meinattiin mennä nokakkain rekan kanssa, joka teki hurjaa ohitusta meidän kaistalla..

Majapaikka osoittautui fiaskoksi ja päädyimme vaihtamaan majoitusta parempaan. Saimme kivan huoneen Via Baltica hotellista ja naapurihuoneen venäläismiehen kuorsauksen säestämänä suljin silmät odottaen innolla tulevaa näyttelyviikonloppua.

Laivan aamupala

Lauantaina meidän kehät olivat vasta klo 12 jälkeen, joten emme kiirehtineet aamulla hotellilla. Onneksi huomasimme kuitenkin "pienoisen" ongelman heti aamusta: Auto ei käynnisty! Eikun taksia tilaukseen ja kohti näyttelypaikkaa. Onneksi taksit olivat todella edullisia, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. Näyttely oli Zalgiris Arenalla, jonne oli aikamoinen ruuhka.. Onneksi taksikuski ajoi meidän "röyhkeästi" oven eteen ja päästiin kantamuksien kanssa pelipaikalle. Mulla oli kauhea flunssa ja voin kertoa, että koiran, näyttelyhäkin, trimmipöydän ja laukun liikuttaminen otti voimille.

Adan lauantain tulos oli EH. Tuomari oli töykeä ja kutsui Adaa mm. kameliksi ja valitti turkin olevan aivan liian lyhyt. Kehässä olleet tuomariharjoittelijat käsittelivät Adaa huomattavasti kauniimmin ja olivat kohteliaita. Kuulin toisilta suomalaisilta päivän aikana, että tuomari oli sanonut muitakin kummallisia letkautuksia handlereille.

Sunnuntaina Adan tulos oli PN2, CACIB, Liettuan Serti. Onneksi meitä lykästi edes sunnuntaina! Emme jääneet loppukehiin katselemaan vaan lähdimme heti oman kehän jälkeen paahtamaan kohti Suomea. Alunperin meidän oli tarkoitus ajaa sunnuntaina vaan Tallinnaan asti ja tulla maanantaina laivalla yli, mutta reissun koettelemukset saivat kaikki haluamaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Saatiin onneksi vaihdettua laiva sunnuntaille ja auto käytiin hotellin pihasta (työntämällä).

Matkasta jäi käteen paljon muistoja ja luulen, että seuraava näyttelyreissumme on hieman lähempänä ja luultavasti jonkun matkajärjestäjän ns. valmispaketti. Näyttelyssä oli paljon venäläisiä ja erilainen koirakulttuuri pisti silmään. Koiria sai typistää, koirien käsittely oli rumaa ja ne piikkipannat... Kyllä Suomessa on onnekkaita koiria!

Yksi väsynyt matkustaja

Joulun ihme!

Eilen oltiin Mevetissä ortopedillä jatkotutkimuksissa Edin polven eturistisiderepeämä epäilyn vuoksi. Alkuviikko meni jännittäessä, mikä on tuomio. Olin jo ehtinyt tehdä suunnitelmia lähipiirin kanssa, miten toimitaan mahdollisen leikkauksen jälkeen. Olin myös ihmetellyt kipulääkkeiden vaikutusta, koska niiden aloituksen jälkeen (pe 15.12) ontuminen katosi heti.

Ortopedi tutki Edin tarkkaan, käänteli ja väänteli polvea, käski Edin istumaan ja kävelytti. Tuomion jälkeen tuli melkein itku, onnesta. Leikkausta ei tarvita, koska koira on "kliinisesti terve".

"Mahdollisesti osittainen eturistisiderepeämä, mutta koska nyt täysin oireeton ja nopea vaste kipulääkitykseen, en suosittele tällä hetkellä jatkotoimenpiteitä"

Polvissa tuntui hieman löysyyttä, ortopedi arvioi ne 1/1 polviksi. Edillähän on aikasemmin jo tutkittu polvet ja silloin ne olivat tiukat 0/0. Perjantaihin asti se saa kipulääkettä ja sitten aloitamme varovasti nostamaan liikuntaa ja katsotaan miten käy. Myös uinti tekee polvelle hyvää, mistä tuo uimamaisteri varmasti ilahtuu. 

Ystäväni sanoin, tämä oli todellinen joulun ihme ja parempaa lahjaa en olisi voinut toivoa!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

- Jenna, Edi & Ada

Voihan itku!

Viime viikon keskiviikkona (13.12) huomasin illalla, että Edi ontuu toista takajalkaa. En kummemmin miettinyt asiaa, koska on se ennenkin ontunut ja seuraavana päivänä ollut ihan normaali. Torstai iltana se kuitenkin edelleen ontui, eikä varannut painoa mielellään vasemmalle takajalalleen, niin päätin yrittää saada meille ajan Mevetiin seuraavalle päivälle.

Mevetissä Edi tutkittiin ja epäilyksenä on polven eturistisiteen repeämä. Saatiin uusi aika 20.12 ortopedille, joka ottaa sitten röntgenin, niin tiedämme millainen leikkaus on edessä. Edi saa tulehduskipulääkettä ja kaikenlainen riehuminen, hyppiminen ja juoksentelu on kiellettyä.

Itkuhan siinä pääsi, mutta kiitos koiratuttujeni tsempeistä tilanne ei taida olla niin toivoton miltä se aluksi tuntui :) 

Parasta syksyssä..

..on ehdottomasti ne päivät, kun aurinko paistaa, ruska on puissa ja ilmassa on pieni haikeus kesän mentyä.

Yksi syksyn tuomista iloista on sänkipellolla juoksentelu.

Vesiriistaa

Päästiin viikonloppuna kokeilemaan MEJÄn ohessa vesiriistaa! Laji on kiehtonut jo pitkän aikaa, kun Edi rakastaa uimista ja noutoa eli odotukset onnistumiselle oli suuret :) Metsästysmaja oli lammen rannassa ja yksi kisakumppaneista oli ottanut pakastelinnun mukaan, jotta päästään treenaamaan.

Ensiksi kouluttaja heitti linnun valmiiksi veteen n. 7m rannasta ja otin Edin sivulle. Vapautin sen ja se juoksi hetken rannassa, jonka jälkeen lähti tekemään isompaa uimalenkkiä. Lintu löytyi ja Edi toi sen hienosti rantaviivalle.

Tehtiin muutama toisto niin, että viskattiin lintu ja se nouti. En saanut tuomaan lintua kuitenkaan suoraan käteeni, Edi mielummin jäi nuuhkimaan saalistaan yksin. Saatiin ohjeeksi treenata erikseen irroittamista ja noutoa liinassa, jotta sen saa vedettyä tarpeeksi kauas rannasta palauttamaan lintu.

Lahden ryhmis ja hoitolapsi

Lauantaina oli kauan odottamani Helsinki City Run, jossa kävin juoksemassa ystäväni kanssa puolimaratonin. Olin luvannut hakea vielä samana iltana toisen ystäväni kasvatin (sk.kettuterrieri), jonka kuskaisin sunnuntai aamuna mukanani Lahden ryhmänäyttelyyn.

HCR meni miten meni ja jalat tuskissa illalla hain vielä "Vilman" meille. Koirat tulivat tosi hyvin juttuun ja yö meni rauhakseltaan kolmen koiran kanssa.

Aamulla lähdettiin Adan ja Vilman kanssa Lahtea kohti. Adalle en jaksanut ottaa häkkiä tai trimmipöytää mukaan. Istuin vaan nurmikolla kehän laidalla ja lepuutin kipeitä jalkoja.

Adan tuloksena nuorten luokasta ERI. Tuomarina oli Helen Tonkson-Koit, jonka arvostelu kuului:

"Correct type, good head lines, well placed eyes & ears, correct neck withers & topline, good ribcage, needs more forechest, enough bone & angulations, bit high in rear, correctly placed tail carried bit too much on back."